Stalinin kuoltua vuonna 1953 valtaan nousi vähitellen Nikita Hrustsov. Hänen johtoon nousunsa jälkeen Itä-Euroopan maat luulivat, että Neuvostoliitto tekisi huomattavia ja laajoja poliittisia muutoksia. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaikka Hrustsov tuomitsi Stalinin rikokset. Vankat ja arvostelevat näkemykset Neuvostoliiton johdosta synnytti Itä-Euroopassa kansanmielistä vastarintaa.
Unkarin kansannousu 1956
Unkari yritti vuonna 1956 oma-aloitteisesti irtautua Neuvostoliiton otteista. Tilanne kehittyi, kun reformistista linjaa edustanut Imre Nagy erotettiin Unkarin kommunistisesta puolueesta. Hänen uudistusmieliset ajatukset olivat rohkaisseet etenkin työläisiä, opiskelijoita ja älymystöjä. Lokakuussa 250 000 suuruinen ihmisjoukko osoitti mieltään kaduilla vaatien vapaita vaaleja ja Nagyn vapauttamista vankilasta sekä neuvostojoukkojen poistumista maasta.
Neuvostojoukkojen ja mielenosoittajien välille syntyi verisiä yhteenottoja. Myös Unkarin salainen poliisin (AVH) otti osaa tapahtumiin käyttämällä kyynelkaasua ja aseellista voimaa.
Kommunistisen puolueen pääsihteeri Erno Gero yritti saada tilanteen haltuun nimittämällä Nagyn pääministeriksi. Nagyn tarkoituksena oli tehdä Unkarista puolueettoman maan eroamalla Varsovan liitosta sekä muodostavan demokraattisen monipuoluehallituksen. Unkarin eroaminen Varsovan liiton komennosta pelättiin johtavan vastaaviin kehityksiin muuallakin Itä-Euroopassa. Neuvostojohto neuvotteli Budapestissa puna-armeijan vetäytymisestä, mutta he päättivätkin lähettää lisää joukkoja Varsovan liitosta ja Neuvostoliitto ryhtyi sotilaalliseen interventioon säilyttääkseen Unkarin omassa valtapiirissään. Interventiossa käytettiin yli 100 000 puna-armeija sotilaan voimaa panssarivaunuineen. Niillä pyrittiin tukahduttamaan kapina väkivaltaisin toimin. Tuhansia unkarilaisia ja satoja neuvostoliittolaisia kuoli yhteenotoissa. Yli 200 000 pakeni Unkarista ja kymmeniätuhansia suljettiin leireille.
Seurauksena Imre Nagy joutui tuomioistuimen eteen ja tuomittiin kuolemaan. Neuvostoliitto salli Unkarin kansalliset tunnukset mm. armeijassa sekä Unkarin lipusta poistettiin kommunistinen vaakuna. Kansannosu antoi mallia muille Itä-Euroopan maille ja lisäsi länsimaiden huomiota Neuvostoliiton alistamiin maihin. Kansannousu oli ennakkotapaus Prahan keväälle.
Prahan kevät 1968
Seuraava kansanmielisyys ilmeni Prahassa, Tsekkosslovakiassa, vuonna 1968, joka tunnetaan nimellä Prahan kevät. Se sai alkunsa, kun Alexander Dubcek korvasi Antonin Novotnyn kommunistisen puolueen johtajana. Tsekkosslovakiassa aloitettiin toteuttamaan uudistuksia, joilla pyrittiin saamaan "ihmiskasvoisempaa sosialismia". Yksi uudistuksista oli lehdistösensuurin lakkauttaminen. Sananvapauden myötä sosiaalista järjestelmää pystyttiin arvostelemaan. Myös taloudellisella puolella pyrittiin muutoksiin.
Kaikkia uudistuksia ei kuitenkaan päästy toteuttamaan, sillä Neuvostoliiton johtaja Leonid Breznev ja Itä-Euroopan kansandemokratioiden johtajat eivät hyväksyneet Tsekkosslovakian uudistuslinjaa. Syynä oli, että he pelkäsivät sen leviävän laajasti muihin sosialistisiin alueisiin, mikä heikentäsi Neuvostoliiton asemaa kylmässä sodassa. Breznev piti vain Neuvostoliiton omaa järjestelmää hyväksyttävänä.
Vuonna 1968 elokuussa Varsovan liitto lähetti puoli miljoonaa sotilasta tankkeineen Tsekkosslovakiaan palauttamaan järjestystä. Miehityksen aikana Dubcek kehotti kansalaisi olla vastustamatta Varsovan liiton sotilaallista toimintaa. Siitä huolimatta levottomuuksia syntyi kaduilla. Tsekit mm. halveksivat neuvostojoukkoja fasisteiksi maalaamalla hakaristejä tankkeihin ja käyttämällä natsi-tervehdyksiä. Yhteensä 72 tsekkiä ja slovakkia kuoli miehityksessä ja satoja loukkaantui. Tsekkosslovakialaiset eivät kuitenkaan nousseet aseelliseen vastarintaan ja Unkarin kaltaisesta tuhosta vältyttiin.
Prahan tapahtumien jälkeen Neuvostoliiton suhtautumista Itä-Euroopan uudistuksiin alettiin kutsua Breznevin opiksi. Sen mukaan sosialistisilla mailla on velvollisuus puuttua toisen sosialistisen maan tapahtumiin, jos sosialistinen järjestelmä on uhattuna. Miehityksen seurauksena Alexander Dubcekin uudistukset hylättiin ja hänet irtisanottiin puolueen johtajan arvosta.
Itä-Euroopan tapahtumat näyttivät kuinka sekasortoinen kommunistinen blokki oli. Kansat eivät hyväksyneet Neuvostoliiton poliittista voimaa ja tämä näkyi kapinoina. Länsivallatkaan eivät halunneet puuttua Itä-Euroopan tapahtumiin vasta sen jälkeen kun pahin oli jo tapahtunut, sillä ne pelkäsivät yhteenottoa Neuvostoliiton kanssa. Eikä sitä riskiä oltu valmiita ottamaan.
Lähteet: Antti Kohi, Hannele Palo... Forum 3, kansainväliset suhteet, 2010,
Reima T.A Luoto, Unkari 1956, 2006
Suuri maailman historia 4, 1970
Nelly Hämäläinen 3E
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTekstin rakenne on hyvin toimiva, ja väliotsikot lisäävät selkeyttä. Asia tulee myös selväksi, ja tapahtumat etenevät loogisesti.
VastaaPoistaJoitankin ongelmia on havaittavissa oikeinkirjoituksessa. Viimeistelyn keskeneräisyys ilmenee esimerkiksi katkelmassa "Nagyn tarkoituksena oli tehdä Unkarista puolueettoman maan eroamalla Varsovan liitosta sekä muodostavan demokraattisen monipuoluehallituksen.". Myös muita vähäisiä virheitä löytyi.
Kaikki oleellinen löytyy, ja essee onkin perushyvää luettavaa. Ei ongelmia, mutta se "viimeinen silaus" puuttuu.
Oli hyvä, että essee oli jaettu johdantoon ja kahteen väliotsikkoon, koska kahden eri tapauksen käsitteleminen erillään on selkeämpää ja lukeminen on näin helpompaa.
VastaaPoistaTekstissä oli pieniä kirjoitusvirheitä, jotka häiritsivät vähän.
Lähteitä oli paljon, mikä on hyvä. Essee vastasi myös peruskysymyksiin ja oli mukava lukea.
Yleisilmeeltään melko hyvä essee. "Yleisasua" häiritsee tekstissä esiintyneet kirjoitusvirheet.
VastaaPoistaEsseessä on esitelty asioita hyvin ja lähteitä on käytetty runsaasti, joten kirjoittajalta löytyy varmasti tietoa. Kuitenkin teksti jää kankean oloiseksi.
Kirjoitusvirheiden korjaaminen ja tekstin viimeisteleminen tekisi esseestä paremman. Kuitenkin se välitti asiansa hyvin, mutta jotain jäi puuttumaan..
Kumpaakin kriisiä käsiteltiin mukavan laajasti, asiat eivät jääneet epäselväksi. Asioihin paneudutaan syvästi ja syyt/seuraukset käsitellään selvästi. Rakenteeltaankin oikein mukavaa luettavaa.
VastaaPoistaEssee vastasi hyvin otsikkoa. Se käsitteli hyvin molempien kriisien tapahtumat. Kriiseihin oli selvästi paneuduttu, joka näkyy myös lähteiden lukumäärästä.
VastaaPoistaTekstissä oli kuitenkin joitakin kirjoitusvirheitä. Tekstin olisi voinut tarkistaa turhilta virheiltä..
Kriisien pääkohdat tulivat selväksi. Rakenteeltaan erittäin onnistunut esseee, muutamaa kirjoitusvirheitä lukuunottamatta. Väliotsikot toivat selvyyttä tekstiin. Kaikenkaikkiaan loistava essee.
VastaaPoistaEssee vastasi hyvin aiheeseen ja pääkohdat tuli selville. Kivasti laitettu aiheet kahden eri väliotsikkon alle. Helpotti ja selkeytti lukemista. Muutenkin onnistunut rakenne. Hyvä essee.
VastaaPoistaEssee on selkeärakenteinen ja helppolukuinen, mutta itse en välttämättä näe väliotsikoita tarpeellisena.
VastaaPoistaLähteitä on kerätty kiitettävästi ja esseeseen sisältyykin paljon tarpeellista faktatietoa.
Johdanto on hyvä, ja tekstin jakaminen kahteen osaan onnistunut. Essee vastaa peruskysymyksiin kiitettävästi ja tarpeeksi laajasti. Esseen tekoon on käytetty monia lähteitä, joten asiaan on syvennytty oikein kunnolla. Hieman kuitenkin miinusta kirjoitusvirheistä.
VastaaPoistaT. Anne Kotro
Essee antaa mainiot perustiedot kansannousuista. Ehkä seurauksiin olisi voinut paneutua vieläkin enemmän. Mikä merkitys kansannousujen kukistamisella oli Varsovan liitolle? Itä-blokin maille? Kylmälle sodalle? Hyvä lähdetyö.
VastaaPoistaA-