Kuuban ohjuskriisi

Suurvaltasuhteet joutuivat koetukselle. Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välit kiristyivät 15. lokakuuta 1962 Kuuban ohjuskriisin takia. Kriisi oli lähellä puhkaista avoimen sodan, joka olisi saattanut laajeta ydinsodaksi, ja jopa kolmanneksi maailmansodaksi.

Kuuba on Yhdysvaltojen kannalta strategisesti keskeinen alue. Saari valvoo pääsyä Panaman kanavaan ja on lisäksi lähellä Yhdysvaltojen maa-alueita. Kuuban talous oli aina ollut riippuvainen yhdestä ainoasta tuotteesta, sokeririuo’osta, ja sen suurimmasta ostajamaasta Yhdysvalloista. Vuonna 1959 Fidel Castro syöksi vallasta diktaattori Fulgencio Batistanin. Castron ja Yhdysvaltojen välit kiristyivät, kun Castro ilmoitti kansallistavansa eli ottavansa valtion haltuun kaiken Kuubassa olevan omaisuuden. Kuuban talous oli suurimmalta osin amerikkalaisten omistuksessa. Yhdysvallat asetti Kuuban kauppasaartoon. Kuuballe elintärkeä sokerikauppa loppui, ja jolloin maa haki tukea Neuvostoliitosta. Neuvostoliitto suostui auttamaan Kuubaa. Täten Neuvostoliitto sai itselleen liittolaisen, joka oli geopoliittisesti erittäin otollisella paikalla.

Kesällä 1962 Neuvostoliitto sijoitti ydinkärkiä sekä sotilaita salaisesti Kuuban alueelle. Vilkas meriliikenne Kuuban herätti epäilyjä Yhdysvalloissa. Lokakuussa Yhdysvallatojen U2-vakoilukoneen kuvattua Kuuban saarella olevan neuvostoliittolaisen ohjustukikohdan. Yhdysvaltojen sotilaallinen johto suosittele välitöntä ilmaiskua Kuubaan. Yhdysvaltojen presidentti John F. Kennedy halusi kuitenkin koittaa diplomaattisia keinoja. Kennedy vaati televisiossa pitämässään puheessa ohjusten poistamista Kuubasta, jos näin ei tapahtuisi Yhdysvalta asettaisi Kuuban merisaartoon ja ilmoitti tarkastavansa kaikki Kuubaan saapuvat alukset. Nikita Hruštšov (Neuvostoliiton kommunistisen puoleen pääsihteeri, eli Neuvostoliiton tosiallinen johtaja) suostui poistamaan Kuubassa olevat ohjukset, mikäli Yhdysvallat eivät hyökkäisi Kuubaan. Nikita kuitenki lisäsi ehtoihin Turkkiin sijoitettujen yhdysvaltalaisohjusten poistoa. Kennedy hyväksyi ehdot ja kriisi ratkesi.

Kuuban kriisi pelästytti molemmat suurvallat. Sen seurauksena kriisin jälkeen supervallat avasivat ns. kuuman linjan. Se oli suora puhelin – ja sähkeyhteys suurvaltajohtajien välille, jotta tulevia kriisejä varten olisi olemassa teknisesti kunnolliset neuvottelumahdollisuudet.

Oheismateriaalia:

http://www.youtube.com/watch?v=P7YkJxQT_0Y – Kennedyn puhe Kuuban merisaarrosta. Puheessaan Kenedy ilmoittaa, että kaikki Kuubaan menevät alukset ovat tarkkailussa. Jos saapuvasta aluksesta löytyisi hyökkäyskalustoa, joka voisi olla uhaksi Yhdysvalloille, aluksien ei annettaisi purkaa lastiaan Kuubaan, vaan ne käännytettäisiin takaisin.

http://www.bbc.co.uk/schools/gcsebitesize/history/images/hi07004.gif - Neuvostoliittolaisten ydinkärkien kantomatkat Kuuban ohjustukikohdasta. Kuvasta näkyy kuinka Neuvostoliitto olisi voinut tuhota Yhdysvaltojen poliittisesti sekä taloudellisesti tärkeimmät suurkaupungit.

https://www.cia.gov/library/center-for-the-study-of-intelligence/csi-publications/csi-studies/studies/vol46no1/cubamisslesite.jpg - Vakoilukoneen ottama kuva Kuuban ohjustukikohdasta.

Lähteet:

Antti Kohi, Hannele Palo, Kimmo Päivärinta, Vesa Vihervä - Forum III – Kansainväliset suhteet – Otava

Esko Heikkonen, Matti Ojakoski, Jaakko Väisänen – Muutosten maailma 3 – Kansainväliset suhteet – WSOY

http://en.wikipedia.org/wiki/Cuban_Missile_Crisis

http://library.thinkquest.org/11046/days/index.html

http://www.cubanmissilecrisis.org/

http://www.gwu.edu/~nsarchiv/nsa/cuba_mis_cri/

https://www.cia.gov/library/center-for-the-study-of-intelligence/csi-publications/books-and-monographs/sherman-kent-and-the-board-of-national-estimates-collected-essays/10cuban.html

https://www.cia.gov/library/center-for-the-study-of-intelligence/csi-publications/csi-studies/studies/vol46no1/article06.html

http://www.globalsecurity.org/military/ops/cuba-62.htm

Tekijät: Dimitri Lisitsyn & Heikki Hyrylä 2.A. // Hi 3

Kreikan sisällissota

Sisällissodan juuret kantautuvat toisen maailmansodan aikaisen natsi-Saksan tekemän Kreikan miehityksen aikaan. Ensimmäisten taisteluiden jälkeen maan kuningas Yrjö II pakeni maasta ja vallan otti kommunistinen puolue, jota tukivat Neuvostoliitto ja Jugoslavia. Kommunistista puoluetta vastustamassa oli oikeistolainen rintama, jota Britannia tuki. Vuonna 1944 Winston Churchill ja Josif Stalin tapasivat, ja sopivat Neuvostoliitolle vallan Romaniassa jos he vetäytyisivät tukemasta Kreikkaa. Tämän sovittuaan Kreikan kommunistit menettivät päätukensa ja britit ottivat oikeistomielisen hallituksen johdolla maan haltuunsa.

Maaliskuussa 1946 maassa järjestettiin vaalit, jonka oikeisto voitti suurella enemmistöllä. Oikeistolaiset palauttivat Yrjö II:n monarkian Kreikkaan, jonka vastaiskuna kommunistit perustivat Kreikan demokraattisen armeijan, julistaen taistelevansa demokraattisen Kreikan puolesta. Demokraattisen armeijan tukena toimi Jugoslavia ja sota olikin kommunisteille menestyksekäs.

Vuonna 1947 USA ryhtyi tukemaan maan monarkisteja Trumanin opin mukaisesti. Myöhemmin Stalin katkaisi suhteet Jugoslavian johtajaan Josip Titoon ja demokraattinen armeija siirtyi tukemaan Stalinia, menettäen Jugoslavian tuen. Näiden merkittävien käänteiden myötä monarkistit onnistuivat USA:n tuella päihittämään kommunistit kesällä 1949.

Sisällissodan seuraksena Kreikka mm. liittyi Natoon sekä ryhtyi Yhdysvaltain liittolaiseksi, joka luonnollisesti viilensi Kreikan ja Neuvostoliiton välejä. Kreikka kärsi paljon sodan aikana. Noin 80 000 ihmistä tapettiin sekä noin 700 000 jäi kodittomaksi. Vuosien 1946-1948 aikana noin 30 000 lasta siirrettiin väkivalloin sosialistisiin maihin kommunistien toimesta. Kommunistipamput tosin väittivät evakuoineensa lapset turvaan. Tosin 50-luvulla Kreikan tilanne parani mm. nopean talouskasvun myötä. Kreikasta tuli jälleen demokratia vuonna 1974 Konstantinos Karamanlisin astuttua virkaan.

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_sis%C3%A4llissota - 20.09.2011

http://en.wikipedia.org/wiki/Greek_Civil_War - 20.09.2011

http://www.coldwar.org/articles/40s/GreekCivilWar1945-1949.asp - 20.09.2011

http://www.britannica.com/EBchecked/topic/244553/Greek-Civil-War - 20.09.2011

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kreikan_historia - 20.09.2011

Tekijät: Jonni Ääpälä ja Atte Suhonen, 2A

Tämän teoksen käyttöoikeutta koskee Creative Commons Nimeä-Tarttuva 3.0 Muokkaamaton -lisenssi.

Berliinin muuri

Toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Iso-Britannia ja Ranska jakoivat Saksan ja myös Berliiniin neljään miehitysvyöhykkeeseen. Neuvostoliitto hallitsi kaupungin itäosaa, muut jakoivat sen länsiosan. Neuvostoliitto halusi Berliinin kokonaan itselleen. Neuvostoliitto käski länsivaltoja vetämään sotilasjoukkonsa pois Länsi-Berliinistä. Muuri rakennettiin elokuussa 1961 DDR:n hallituksen toimesta.

Ennen muurin rakentamista uskottiin, että rajojen valvomista tultaisiin tiukentamaan. 13. elokuuta 1961 40 000 DDR:n sotilasta, poliisia ja työläistä sulki tiet ja kadut, jotka johtivat Länsi-Berliiniin.

Länsivallat pelkäsivät muurista aiheutuvaa kriisiä, mutta muuri laukaisikin suurvaltojen välisen jännityksen eikä länsivaltojen tarvinnut perääntyä Berliinistä.

Rakentaminen

Kaupunki jaettiin ensin piikkilangalla kahtia, mutta muutaman päivän päästä muurista alettiin rakentamaan vahvempaa. Muurin vahvistamiseen käytettiin betoniharkkoja. Muuria vahvistettiin ja paranneltiin vuosien mittaan, joten muurin ylitys vaikeni huomattavasti. DDR:n viranomaiset sanoivat muurin olevan ”antifasistinen suojavalli”, jonka tarkoituksena oli pysäyttää miljoonien DDR:n puolelle jääneiden kansalaisten muuttoliike Itä-Berliinistä Länsi-Berliiniin. DDR:n poliittiset johtajat pelkäsivät maan luhistuvan muuttoliikkeen vuoksi.

Muurin 300 metrin läheisyydestä purettiin kaikki talot, sekä myös puhelinlinjat katkottiin. Tätä tyhjää maata kutsuttiin ei-kenenkään maaksi. Sitä kutsuttiin myös ”kuoleman käytäväksi”. Se oli täytetty hienojakoisella soralla, jotta pakoa yrittävien jalanjäljet näkyisivät helposti. Alue oli täysin suojaton ja ansoitettu muun muassa paukkupanoksilla, jotka oli liitetty mutkittelevaan lankaan. Pienikin töytäisy laukaisi paukkupanokset, jotka haavoittivat pakenijaa ja kutsuivat rajavartijat paikalle. Alueen tärkein ominaisuus oli vartiotorneissa oleville vartijoille avautuva vapaa tulilinja. Aluetta ei ollut miinoitettu, toisin kuin DDR:n ja Saksan liittotasavallan välistä muuta raja-aluetta

Rajanylityspaikat

Itä- ja Länsi-Berliinin välillä oli vain muutamia rajanylityspaikkoja, joista suurin osa oli kuitenkin vain joillekin erikoisryhmille. Rajanylityspaikoista kuuluisin lienee Checkpoint Charlie, joka oli Länsi- ja Itä-Berliinin välinen rajaylityspaikka. Sen tarkoituksena oli laskea kaikki rajan ylittävät ihmiset. Sen kautta kulkivat etenkin diplomaatit ja armeija. Saksan jaon loppuaikoina rajanylityspaikka oli avoinna myös ulkomaisille turisteille, mutta saksalaisten täytyi käyttää muita rajanylityspaikkoja.

5000 ihmistä onnistui ylittämään muurin. Noin 200 ihmistä kuoli ylittäessään muuria. 200 ihmistä haavoittui.

Berliinin muurista tuli kylmän sodan symboli.

Muuri murtui 9.11.1989.

Lähteet:

http://history1900s.about.com/od/coldwa1/a/berlinwall.htm 20.9.2011

http://www.dailysoft.com/berlinwall/history/facts_01.htm 20.9.2011

http://www.berlin-life.com/berlin/wall 20.9. 2011

http://history1900s.about.com/od/coldwa1/a/berlinwall_2.htm 20.9.2011

http://www.berlin.de/orte/sehenswuerdigkeiten/checkpoint-charlie/index.en.php 20.9.2011

http://www.dailysoft.com/berlinwall/history/checkpoint-charlie.htm 20.9.2011

Wikipedia 20.9.2011

Forum ’Kansainväliset suhteet’

Tekijät: Julia Hiiri ja Iita Huttunen

Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan loppuminen

Neuvostoliiton kiihtyvä heikentyminen alkoi siitä, kun Mihail Gorbatshov siirtyi kommunistisen puolueen johtoon vuonna 1985. Hän aloitti valtiossa mittavat talousuudistukset vuonna 1987. Uudistuskampanja oli nimeltään Perestroika, ja sen pääpiirteitä olivat muun muassa yksityisyrittäjyyden määrän kasvu verrattuna perinteiseen kommunismiin, joka valtiossa oli aiemmin hallinnut. Myös Glasnostin käsitteeseen sisällytetyt sananvapauden lisääminen ja sensuurin vähentäminen muuttivat kansalaisten näkemyksiä. Tämä johti omalta osaltaan Neuvostoliiton romahtamiseen.

                      Perestroika oli prosessi, jonka tavoitteena oli Neuvostoliiton taloudellisen järjestelmän uudistaminen jotta valtion asema paranisi ja siihen saataisiin mukaan läntistä demokratiaa.  Se lisäsi markkinataloutta ja kapitalismia huomattavasti kun yrityksiä perustettiin ja suunnitelmatalouden valvontaa vähennettiin. Kansalle annettiin enemmän valtaa esimerkiksi lisäämällä vaalien ehdokkaita, joka olisi aikanaan saattanut johtaa jopa useampien puolueiden olemassaoloon. Tällä pyrittiin saamaan kansan suosio johtajia kohtaan nousemaan. Sosiaalista yhteiskuntajärjestelmää ei enää pidetty ratkaisevana joten Brezhnevin opista luovuttiin.

                      Kun yksityisyrittäjyys sallittiin, konkurssit tulivat mahdollisiksi ja ne nähtiin uhkana valtionyhtiöille. Ulkomaankauppaa ei enää hallittu kyseisen ministeriön monopolilla, vaan muutkin organisaatiot saivat harjoittaa sitä. Myös ulkomaalaisomistus tuli yrityksiin uutena asiana. Muutokset eivät kuitenkaan parantaneet maan taloutta, mutta saivat kansan voimakkaasti liikkeelle. Hallinto valvoi silti tiukasti valtion taloutta.

                      Kansallisuuskiistat Baltian maiden kanssa alkoivat hajottaa Neuvostoliittoa vuonna 1986. Kaikki Baltian maat olivat itsenäistyneet hieman ennen Neuvostoliiton lopullista hajoamista. Vuonna 1988 Azerbaidzhanissa alkoivat väkivaltaiset mellakat, jollaisia esiintyi myös Georgiassa seuraava vuonna. Ukrainassa Neuvostoliiton toimintaa häiritsivät työläisten lakot. Loppupuolella vuotta 1989 valtion ulkopuolella Itä-Euroopassa sijaitsevat kommunistiliikkeet kaatuivat, ja Baltian maiden kansanliikkeet radikalisoituivat. Tämä synnytti Neuvostoliiton sisälle oppositioita jotka kannattivat pienempää valtiota ja edesauttoivat nykyisen kaatumista.

                      Vuoden 1991 alkupuolella Gorbatshov totesi, että maassa vallitsee valtataistelu. Osa vaati uudistusten hidastamista ja vähentämistä, osa kapitalismia. Kansanäänestyksessä suurin osa kansalaisista kuitenkin kannatti Neuvostoliiton säilyttämistä. Huhtikuussa Venäjälle hyväksyttiin perustuslaki, joka ei ollut riippuvainen Neuvostoliitosta. Siihen kuului mm. presidentin valinta kansanäänestyksellä. Kesäkuussa Venäjän presidentiksi valittiin kapitalismia kannattava Boris Jeltsin. Elokuussa 1991 vanhoilliskommunistit yrittivät vielä vallankaappausta, mutta se kaatui Jeltsinin näkyvään toimintaan ja vanhoilliskommunistien kykenemättömyyteen. Joulukuussa 1991 viimeisetkin valtiot itsenäistyivät Neuvostoliitosta. 25. joulukuuta Mihail Gorbatshov ilmoitti radiopuheessaan Neuvostoliiton lakanneen olemasta.

                      Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena kylmä sota päättyi. Entisen Neuvostoliiton maat perustivat IVY:n (Itsenäisten Valtioiden Yhteisö), joka mm. osallistui yhtenä joukkueena vuoden 1992 olympialaisiin. Sen tärkein tavoite on tehdä maiden välille talousliitto ja sallia vapaakauppa alueella. Seurauksiin kuului myös alueelle syntynyt oligarkia, kun Neuvostoliiton omaisuutta jaettiin yksityisille ihmisille joka johti siihen, että alueella oli nyt ökyrikkaita ja rutiköyhiä.

                     

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/

http://www.kotiaine.com/getessay168.html

oppikirja: Forum III – Kansainväliset suhteet

Mikko Häyrynen, Georgi Agiashvili, Kaarlo Koivumäki

Berliinin kriisi 1948-1949

Toisen maailmansodan jälkeen sekä Saksa että Berliini jaettiin neljään osaan Yhdysvaltojen, Britannian, Ranskan ja Neuvostoliiton kesken. Liittoutuneiden eli Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan miehityssektorit muodostivat Länsi-Saksan sekä Länsi-Berliinin ja Neuvostoliiton miehityssektori Itä-Saksan sekä Itä-Berliinin. Länsivaltojen keskinäinen epäluottamus Neuvostoliittoa kohtaan vallitsi entisten kumppaneiden välillä.

Lontoossa joulukuussa 1947 pidetyssä huippukokouksessa yhdistettiin kaikki Saksan läntiset vyöhykkeet. Lisäksi Saksan talouselämä kaipasi elvytystä, jonka vuoksi haluttiin ottaa käyttöön uusi raha, D-markka. Rahauudistuksen myötä Länsi-Saksassa alkoi taloudellinen nousukausi. Venäläiset vastasivat tähän ottamalla käyttöön oman valuuttansa sekä Itä-Saksassa että Itä-Berliinissä. Länsivallat reagoivat ottamalla D-markan käyttöön myös Länsi-Berliinissä, jonka seurauksena oli Berliinin saarto 24. kesäkuuta 1948 – 11. toukokuuta 1949.

Saarto oli Stalinin Neuvostoliiton lähes vuoden kestävä operaatio, joka toimi vastaiskuna sekä läntisen Saksan valuuttauudistukselle, johon Länsi-Berliini otettiin mukaan, että länsivaltojen suunnitelmille kehittää omia miehitysvyöhykkeitään ilman Neuvostoliittoa. Siinä katkaistiin kaikki Neuvostoliiton oman miehitysvyöhykkeen kautta kulkeneet maantiet, rautatiet ja kanavat länsivaltojen hallinnoimaan Länsi-Berliiniin. Saarron tarkoituksena oli saada liittoutuneet maat hylkäämään jaettu kaupunki, jotta Neuvostoliitto saisi sen kokonaan haltuunsa.

Koska länsivallat katsoivat sotavoimien käyttöön liittyvän liian suuria riskejä, ne päätyivät huolehtimaan berliiniläisistä ilmateitse. Kahden päivän kuluttua teiden sulkemisen jälkeen länsiliittoutuneet aloittivat massiivisen ilmasillan kuljettaakseen Länsi-Berliiniin ruokaa, lämmityshiiltä ja muita tarvikkeita Länsi-Saksasta. Järjestetty ilmasilta on tähän mennessä maailman suurin, ja kuljetettujen elintarvikkeiden määrä kasvoi ensimmäisen päivän 6,5 tonnista 10 000 tonniin vuorokaudessa. Ilmasilta koettiin valtavana voittona lännessä, koska kukaan ei ollut uskonut länsiberliiniläisten hengissä säilymiseen ainoastaan ilmakuljetusten avulla. Runsaasti lastatut lentokoneet laskeutuivat yötä päivää muutaman minuutin väliajoin, jolloin ruokatarvikkeet sekä muut tavarat purettiin nopeasti, ja lentokoneet lähtivät paluulennolle. Polttoaineen vähyyden takia berliiniläisten täytyi usein tulla toimeen omin avuin, esimerkiksi lämmittämällä asuntoja kävyillä ja oksilla.

Lopulta Stalin keskeytti Berliinin saarron toukokuussa 1949, kun kriisi oli johtanut siihen, että Länsi-Berliinin katsottiin kuuluvan länsiblokkiin, vaikka kaupunki sijaitsi keskellä itäblokin aluetta. Se, että ihmiset säilyivät hengissä Länsi-Berliinissä, toimi länsivalloille vertauskuvana Neuvostoliiton vaikutusvallan onnistuneesta torjumisesta. Sen epäonnistuminen osoitti myös Neuvostoliitolle, että se oli yliarvioinut voimansa.

Saarto oli myös lisännyt idän ja lännen välistä jännitystä. Lopulta länsivallat perustivat miehitysvyöhykkeilleen Saksan liittotasavallan (BRD) ja Neuvostoliiton vyöhykkeestä tuli Saksan demokraattinen tasavalta (DDR). Oli syntynyt kaksi Saksan valtiota, Länsi- ja Itä-Saksa, jotka kuuluivat eri valtioryhmittymiin.


Lähteet:

Grimberg, Carl; Kansojen historia: 22: Rauhasta Kylmään sotaan; WSOY, Porvoo 1984
Grimnes, Ole Kristian; Otavan suuri maailmanhistoria: Jakautunut maailma; Otava, Helsinki 1986
Kohi, Antti; Palo, Hannele; Päivärinta, Kimmo; Vihervä, Vesa; Forum III Kansainväliset suhteet; Otava, Keuruu 2011
Zetterberg, Seppo; Maailmanhistorian Pikkujättiläinen; WSOY, Helsinki 2006

http://fi.wikipedia.org/wiki/Berliinin_saarto
http://www.otavanoppimateriaalit.net/nettilehti/arkisto/ilmasilta/index2.htm
http://yle.fi/koostamo/koostamo/template/kieliportti_basic.php?esikatsele=2878


Anni Juusola ja Laura Karhu 2D

Ideologioiden sota? Tulkintoja ja teorioita kylmän sodan syistä

Monien vuosien ajan on esitetty erilaisia teorioita kylmän sodan syntyyn. Yhteistä jokaiselle esitetylle teorialle on, että se oli Neuvostoliiton kommunismin ja Yhdysvaltain kapitalismin välinen konflikti. Tähän liittyivät myöhemmin mukaan sateliittivaltiot ja Yhdysvaltoja kanssa liittoutuneet valtiot. Minkälaisia teorioita on olemassa tämän koko maailmaa vaikuttaneeseen yhteenottoon?

Traditionistien, joiden aatteisiin oli vaikuttamassa yhdysvaltalainen Arthur Schelesinger, mielestä kylmän sodan syynä olivat Neuvostoliiton aggressiivisen kommunismin aiheuttama totalitaristiset aikeet, jonka leviämistä Yhdysvallat pyrki estämään. Kuvainnoillisesti osapuolina pidettiin ns. painajaisten valtakuntaa Neuvostoliittoa ja vapauden puolustajaa USA:ta. Neuvostoliitto pyrki maailmanvaltaan levittämällä kommunismia väkivaltaisin keinoin maailmalle. Tämä toteutui mm. Korean sodan alkamisessa, jossa Stalin antoi suostumuksensa Etelä-Korean valloitukseen Pohjois-Korean johtajalle Kim Il Sungille. Näin Stalin toimi välillisesti kommunismin levittämisessä ilman, ettei hänen itse tarvinnut asiasta sen suuremmin huolehtia. Yhdysvalloille jäi tehtäväkseen lähinnä turvata hyökätyt valtiot kommunismilla sotaisin keinoin.

Revisionistinen teoria taas painottaa Yhdysvaltojen syyllisyyttä kylmän sodan alkamiseen, kun se ei ottanut huomioon Neuvostoliitoa omissa toimissaan. Teorian mukaan kylmäsota sai alkujännitettä, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Japaniin, Hiroshiman -kaupunkiin. Stalin tiesi aseen olemassa olosta, mutta ei kuvitellut Trumanin antavan käskyä käyttää sitä. Lopulta, kun pommi pudotettiin ja kaupunki tuhoutui, Neuvostoliitto ryhtyi kehittämään omaa atomipommia itsepuolustukseksi. Tästä alkoi kilpavarustelu maiden välillä. Sen lisäksi atomipommi lisäsi pelkoa länsimaiden mahdollisesta hyökkäyksestä Neuvostoliittoon, koska se oli ainut suuri uhka länsimaiselle demokratialle. Turvatakseen Neuvostoliiton, Stalin vaati Itä-Euroopan maita itselleen perusteena neuvostoliittolaisten sotamenestys. Stalin halusi tällä tavalla varmistaa, ettei mahdollista tulevaa sotaa käydä Neuvostoliiton rintamilla vaan sen valtaamilla satelliittialueilla. Ne toimisivat hidasteina hyökkääjille tarpeeksi pitkään, että neuvostosotilaat pääsisivät paikalle.

Yksittäisen syyllisen etsimisen lisäksi voidaan molempia osapuolia sekä Neuvostoliittoa että Yhdysvaltoja pitää syyllisenä kylmän sodan alkuun. Uustraditionistien mukaan epäluulo toisen osapuolen toiminnoista aiheutti maiden välille pelkoa, mikä johti ylireagointeihin. Ryhdyttiin asevarustelukilpailuun, sekä pyrittiin tuomaan omaa paremmuutta esille kansalaisten keskuudessa taiteen ja elokuvienkin avulla. Hyviä esimerkkejä ovat Rambo elokuvat, joissa yhdysvaltalaiset kuvataan sankareina ja neuvostoliittolaisia vihollisina, jotka lopulta voitettiin.

Ylireagointi näkyi myös vakoilussa, jolla pyrittiin turvaamaan oman aatesuuntauksen säilyminen mahdollisilta vallankumouksellisilta aatteilta.

Kylmä sota alkoi monien erilaisten tapahtumien vaikutuksista eikä yksittäistä syytä ole olemassa. Joidenkin mielestä sotaan johtaneet syyt ovat peräisin Neuvostoliiton aggressiivisesta kommunismin levittämisestä. Toiset taas ovat sitä mieltä, että Yhdysvaltojen mahtailu atomipommilla sai aikaan kahden supervallan välisen konfliktin ja viimeiset pitävät kumpaakin osapuolta yhtä syyllisenä vuonna 1946 alkaneeseen ristiriita tilanteeseen. Näidenkin teorioiden lisäksi on olemassa muita mahdollisuuksia, kuten oman edun ajaminen, mutta sekään ei pystyisi aiheuttamaan tällaista monia vuosia jatkunutta ongelmaa. Varmoja voidaan olla siitä, että näistä teorioista mikään ei ole huono selitys kylmän sodan alun tulkintana vaan päinvastoin. Jokaista ajatusta yhdistää kaksi vastakohtaista aatesuuntaa, kapitalismi ja kommunismi, jotka lopulta ajautuivat erimielisyyksiin keskenään.

Lähteet:

http://en.wikipedia.org/wiki/Timeline_of_events_in_the_Cold_War

http://www.youtube.com/watch?v=HpYCplyBknI

http://www.youtube.com/watch?v=O-ZvkinWVT0

http://www.johndclare.net/cold_war1_answer.htm

-          Noam Chomsky - Ideologia ja valta 2 – Like, Otava

-          Antti Kohi, Hannele Palo, Kimmo Päivärinta, Vesa Vihervä - Forum III – Kansainväliset suhteet – Otava

-          Esko Heikkonen, Matti Ojakoski, Jaakko Väisänen – Muutosten maailma 3 – Kansainväliset suhteet – WSOY

Tekijät: Miia Muukka 2B, Piia Tihveräinen 2E, Hi3.1

Itä-Euroopan vapautuminen 1980-1991

Itä-Euroopan vapautuminen 1980-1991

Vuonna 1989 Gorbatshov ilmoitti, että Neuvostoliitto hylkää Brezhnevin opin ja aloittaa uudistusohjelmansa Perestroikan. Sen tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliiton mahtiasema uudistamalla sen rakenteita, etenkin taloudessa. Gorbatshov uskoi Neuvostotasavaltojen pysyvän edelleen uskollisina Neuvostoliitolle, haikailematta läntisen maailman mahdollisuuksia. Tarkoituksena ei ollut hajottaa mahtavaa Neuvostoliittoa saati päästää Neuvostotasavaltoja itsenäistymään. Perestroika kuitenkin uudistusmielisenä hankkeena osoitti, että edes Gorbatshov, Neuvostoliiton johtaja, ei ollut tyytyväinen Neuvostoliiton vanhahtaviin käytänteisiin. Uudistukset siis väkisinkin nostivat Neuvostotasavaltojen tyytymättömyyden ja nationalismin sekä itsenäisyyshaaveet pintaan. 1980-luvun lopussa kaikki kaunat kasvoivat ja Neuvostoliitosta haluttiin päästä irti. Se kävi selväksi niin Gorbatshoville kuin muullekin maailmalle.

Itä-Euroopan vallankumoukset

Viroa pyrittiin venäläistämään 1980-luvulla voimakkaasti ja virolaisten määrä Virossa oli romahtanut. Vuoden 1988 mielenosoituksissa vaadittiin vaihtamaan Viron kommunistisen puolueen pääsihteeriä. Tämä onnistui ja uudeksi pääsihteeriksi valittiin kansallismielinen Vaino Väljas. Uuden pääsihteerin myötä kansalaiset näkivät hetkensä koittaneen ja alkoivat vaatia Viron itsenäistymistä.

Puolassa oli ollut levottomuuksia jo 1980-luvun alusta lähtien johtuen sen suurista veloista. Työläiset perustivat Solidaarisuus-liikkeen, joka alkoi vastustaa hallituksen toimia. Hallitus oli päättänyt nostaa elintarvikkeiden hintoja, mutta Solidaarisuus voimistui ja lopulta Puolan hallituksen oli pakko julistaa maahan poikkeustila. Solidaarisuus-liike kiellettiin, mutta se jatkoi silti toimintaansa ja lähes kaikki Solidaarisuusliikkeen johtajat pidätettiin. Vuoteen 1988 mennessä kaikki Solidaarisuuden johtajat vapautettiin ja vanhan hallituksen oli pakko suostua vapaisiin vaaleihin. Solidaarisuus-liike sai 97 % äänistä ja kommunistit joutuivat ensimmäistä kertaa missään itäblokin maassa oppositioon.

Unkarissa kommunistinen hallitus oli aloittanut uudistuspolitiikan vuonna 1988, ja sallinut yrittäjyyden sekä monipuoluejärjestelmän. Vuonna 1989 kommunistinenpuolue lakkautti toimintansa ja Unkari siirtyi kansandemokratiasta demokratiaksi. Kehitys vaikutti myös Itä-Saksaan. 1989 Unkari avasi Itävallan puoleisen rajansa, jota kautta tuhannet itäsaksalaiset matkustivat länteen.

Saksan rajojen avaamista ja Berliinin muurin murtamista vaadittiin voimakkaasti mielenosoituksissa Itä-Saksassa. Marraskuussa 1989 muuri murrettiin. Länsi-Saksan korkea elintaso tuli monelle itäsaksalaiselle yllätyksenä. Lokakuussa 1990 Saksat yhdistyivät.
Itä-Saksan luopuessa sosialismista syksyllä 1989, uskaltautuivat loputkin kansandemokratiat uudistamaan järjestelmiään.

Tšekkoslovakiassa kumous tapahtui marra-joulukuussa muutamassa päivässä. Vapauden ja demokration lisäksi nationalismi voimistui ja vanhat kansalliskiistat voimistuivat. Tästä johtuen Tšekkoslovakian valtio jakaantui kahtia Tšekin tasavaltaan ja Slovakiaan vuonna 1993.

Tšekkoslovakian tavoin Bulgaria luopui rauhanomaisesti kommunismista.

Romaniassa vanha valta ei väistynyt suosiolla, vaan maata 1960-luvulta asti johtanut diktaattori Nicolae Ceausescu (1918-89) syrjäytettiin väkivaltaisesti.

Tekijät: Eveliina Kunttu ja Maria Haataja

Lähteet: Forum3: Kansainväliset suhteet, Wikipedia: Itä-Euroopan vallankumoukset 1989, Mihail Gorbatshov

Berliinin muuri

Elokuussa 1961 DDR:n hallitus pystytti Berliiniin muurin. Sen tehtävänä oli katkaista

pakolaisvirta sekä estää itäsaksalaisten pääsyn Länsi-Berliiniin. Berliinin muuri toimi myös

Kylmän sodan julmana symbolina. Itä-Saksa selitti pystyttäneensä antifasistisen suojavallin,

joka torjuisi lännen harjoittaman solutuksen sekä turvaisi sosialismin rakennustyön DDR:ssä.

Myöhemmin muuria vahvistettiin miinakentillä ja itselaukeavilla ampumalaitteilla.

Muurin lähettyvillä olevat rajalaitteistot kehittyivät vuosien mittaan, minkä seurauksena yhä

harvemmat pakoyritykset onnistuivat.

Muurin pystyttämisen ja tarkkojen rajavartiointi toimenpiteiden myötä vuoteen 1989

mennessä yli 200 itäsaksalaista oli saanut surmansa Berliinin muurilla. Myös matkustusoikeus

oli tiukasti rajoitettu. Kuitenkin Unkarin avatessa 1989 syyskuun alussa rajansa Itävaltaan,

10 000 itäsaksalaista lomamatkalaista pakeni sitä kautta Länsi-Saksaan.

Matkustusrajoitusten takia mielenosoittajat alkoivat vaatia laajempaa

matkustusvapautta. Mielenosituksien seurauksena Berliinin muuri murtui puolivahingossa

marraskuun 9. päivä vuonna 1989 Kylmän sodan lopussa. Sinä päivänä pidetyssä

lehdistötilaisuudessa rajavartijoilta riistäytyi tilanne käsistä innostuneen väkijoukon vyöryessä

Länsi-Berliinin puolelle.

Berliinin muurin murtuminen oli ratkaiseva edellytys Saksan yhdistymisprosessille.






Lähteet: -Marketta Ahtiainen, Vuokko Aromaa... / Kansainvälisten suhteiden Aikakirja / EDITA
-Antti Kohi, Hannele Palo... / Forum : Kansainväliset suhteet / OTAVA
-Wikipedia



Noora Mensonen ja Siiri Murto , HI 3.1