Neuvostoliiton hajoaminen ja kylmän sodan loppuminen

Neuvostoliiton kiihtyvä heikentyminen alkoi siitä, kun Mihail Gorbatshov siirtyi kommunistisen puolueen johtoon vuonna 1985. Hän aloitti valtiossa mittavat talousuudistukset vuonna 1987. Uudistuskampanja oli nimeltään Perestroika, ja sen pääpiirteitä olivat muun muassa yksityisyrittäjyyden määrän kasvu verrattuna perinteiseen kommunismiin, joka valtiossa oli aiemmin hallinnut. Myös Glasnostin käsitteeseen sisällytetyt sananvapauden lisääminen ja sensuurin vähentäminen muuttivat kansalaisten näkemyksiä. Tämä johti omalta osaltaan Neuvostoliiton romahtamiseen.

                      Perestroika oli prosessi, jonka tavoitteena oli Neuvostoliiton taloudellisen järjestelmän uudistaminen jotta valtion asema paranisi ja siihen saataisiin mukaan läntistä demokratiaa.  Se lisäsi markkinataloutta ja kapitalismia huomattavasti kun yrityksiä perustettiin ja suunnitelmatalouden valvontaa vähennettiin. Kansalle annettiin enemmän valtaa esimerkiksi lisäämällä vaalien ehdokkaita, joka olisi aikanaan saattanut johtaa jopa useampien puolueiden olemassaoloon. Tällä pyrittiin saamaan kansan suosio johtajia kohtaan nousemaan. Sosiaalista yhteiskuntajärjestelmää ei enää pidetty ratkaisevana joten Brezhnevin opista luovuttiin.

                      Kun yksityisyrittäjyys sallittiin, konkurssit tulivat mahdollisiksi ja ne nähtiin uhkana valtionyhtiöille. Ulkomaankauppaa ei enää hallittu kyseisen ministeriön monopolilla, vaan muutkin organisaatiot saivat harjoittaa sitä. Myös ulkomaalaisomistus tuli yrityksiin uutena asiana. Muutokset eivät kuitenkaan parantaneet maan taloutta, mutta saivat kansan voimakkaasti liikkeelle. Hallinto valvoi silti tiukasti valtion taloutta.

                      Kansallisuuskiistat Baltian maiden kanssa alkoivat hajottaa Neuvostoliittoa vuonna 1986. Kaikki Baltian maat olivat itsenäistyneet hieman ennen Neuvostoliiton lopullista hajoamista. Vuonna 1988 Azerbaidzhanissa alkoivat väkivaltaiset mellakat, jollaisia esiintyi myös Georgiassa seuraava vuonna. Ukrainassa Neuvostoliiton toimintaa häiritsivät työläisten lakot. Loppupuolella vuotta 1989 valtion ulkopuolella Itä-Euroopassa sijaitsevat kommunistiliikkeet kaatuivat, ja Baltian maiden kansanliikkeet radikalisoituivat. Tämä synnytti Neuvostoliiton sisälle oppositioita jotka kannattivat pienempää valtiota ja edesauttoivat nykyisen kaatumista.

                      Vuoden 1991 alkupuolella Gorbatshov totesi, että maassa vallitsee valtataistelu. Osa vaati uudistusten hidastamista ja vähentämistä, osa kapitalismia. Kansanäänestyksessä suurin osa kansalaisista kuitenkin kannatti Neuvostoliiton säilyttämistä. Huhtikuussa Venäjälle hyväksyttiin perustuslaki, joka ei ollut riippuvainen Neuvostoliitosta. Siihen kuului mm. presidentin valinta kansanäänestyksellä. Kesäkuussa Venäjän presidentiksi valittiin kapitalismia kannattava Boris Jeltsin. Elokuussa 1991 vanhoilliskommunistit yrittivät vielä vallankaappausta, mutta se kaatui Jeltsinin näkyvään toimintaan ja vanhoilliskommunistien kykenemättömyyteen. Joulukuussa 1991 viimeisetkin valtiot itsenäistyivät Neuvostoliitosta. 25. joulukuuta Mihail Gorbatshov ilmoitti radiopuheessaan Neuvostoliiton lakanneen olemasta.

                      Neuvostoliiton hajoamisen seurauksena kylmä sota päättyi. Entisen Neuvostoliiton maat perustivat IVY:n (Itsenäisten Valtioiden Yhteisö), joka mm. osallistui yhtenä joukkueena vuoden 1992 olympialaisiin. Sen tärkein tavoite on tehdä maiden välille talousliitto ja sallia vapaakauppa alueella. Seurauksiin kuului myös alueelle syntynyt oligarkia, kun Neuvostoliiton omaisuutta jaettiin yksityisille ihmisille joka johti siihen, että alueella oli nyt ökyrikkaita ja rutiköyhiä.

                     

Lähteet:

http://fi.wikipedia.org/

http://www.kotiaine.com/getessay168.html

oppikirja: Forum III – Kansainväliset suhteet

Mikko Häyrynen, Georgi Agiashvili, Kaarlo Koivumäki